30. kesäkuuta 2012

Yövieras

Sulhasta riepotellaan tänä viikonloppuna polttareissa, mutta minullapa on ollut aivan mahtavaa seuraa: Ella, 2 vuotta, roppakaupalla tomeruutta ja intoa, ja paljon sanottavaa. Kaupunkikaksio muuttui hetkessä lapsiperheen kodiksi, kun pehmot ja lelut valtasivat lattiat. Jääkaappiin ostettiin Jacky Makupaloja ja pillimehuja.

Ohjelmaan kuului perjantai-iltana purjeveneiden katselua, saippuakuplien puhaltelua ja riemua leikkipuistossa. Niin, ja maidon ostamista kahvilasta, mikä oli maalaislapselle kovin ihmeellistä. Tänään olikin sitten vuorossa kauan odotettu Lintsi-päivä! Voitte kuvitella, kuinka ihmeellistä pienelle ihmiselle on ensimmäinen huvipuistopäivä, kun ensimmäinen ratikkamatkakin oli jännittävä.



Pienen lapsen riemua ja touhuja on vaikea katsoa liikuttumatta. Kuinka toinen sekoaa, kun näkee ison Nalle Puhin. Kuinka karusellin hevonen on niin ihana, että sille pitää saada antaa pusu. Kuinka hauskaa on pomppia sängyssä vaippasillaan seurana seitsemän kääpiötä. Ja kuinka touhukkaan päivän jälkeen uni vain tulee eikä mikään kuoppa tai pomppu herätä rattaissa uinuvaa touhottajaa.

Ja kun pieni ihminen haluaa ensimmäiseksi aamulla halata, tuntee jonkinlaisen elämäntarkoituksen pistoksen. Täällä ollaan tottakai toteuttamassa itseäkin, mutta ennen kaikkea täällä ollaan muita ihmisiä varten.


28. kesäkuuta 2012

Häähuumaa, osa 19: Palapeliä kokoamassa

Tänä iltana on suoritettu hauska mutta jokseenkin haasteellinen tehtävä: häiden istumajärjestys. Sadan ihmisen istuttaminen juhlapöytiin ei käy ihan sekunnissa. On tärkeää, että kaikilla on hyvää seuraa. Kaveriporukoita ei kannata väkisin hajottaa, mutta pieni sekoittaminen on virkistävää. Omaa ja sulhasen sukua sekaisin, kavereita ja sukulaisia samaan pöytään, samanhenkisiä uusia tuttavuuksia lähituntumaan.

Leikissä suurena apuna olivat pienet post it -laput. Niitä sitten siirreltiin edestakaisin, kunnes kaikki pöydät olivat tasapainoisia. Helposti ajatellaan, että parhaat paikat ovat lähellä hääparia. Mielestäni paras paikka on kuitenkin aina siellä, missä on paras seura. Sitä paitsi sadan ihmisen istuttaminen hääparin läheisyyteen ei taida olla mahdollista. Ja uskokaa pois, tunnelma on kyllä katossa koko salissa.

Lopputulos on suloinen sekoitus vanhaa ja nuorta, lapsia ja aikuisia, villiä menoa ja rauhallisuutta, kauneutta ja komeutta, eri kieliä ja kansallisuuksia, erilaisia tarinoita. Can't wait to get the party started!


Pikkupikkubikineissä

Piipahdus bikinialeen - niin online kuin fyysisestikin - on tuottanut tehokkaasti tulosta. Minähän olen aina ja ikuisesti shoppailulakossa (ihan oikeasti!), mutta matkakuumeisen morsiamen budjetissa ei muutamia bikinejä lasketa, eihän?

Changen bikinihyllystä löytyi ihanat kukalliset bikinit - rakastan tätä lilan ja persikan liittoa! Olin liikkeessä ystävän shopping assistanttina (tämä homma on tullut tutuksi, hihi), mutta raikas kuosi ja superhyvä tarjous veivät sovituskoppiin. Ja sieltä harvoin pääsee ehjin nahoin ulos.



 
Vaalenpunaiset yläosan ja lilan alaosan tilasin parilla hassulla eurolla H&M:n alesta. Helppoja, yhdisteltäviä osia - ja Aruban bikiniosasto alkaa olla kunnossa. Uh-la-la!






27. kesäkuuta 2012

Häähuumaa, osa 18: Piilossa katseilta

Tänään uskaltauduin hoitamaan asian, joka on ollut listalla jo pitkään: alusvaateostokset. Olen lykännyt ja lykännyt tätä osuutta, koska jotenkin on tuntunut, etten vielä halua astella peilin eteen alusvaatteisillani keikistelemään. Nyt kun kroppa tuntuu hyvältä ja häihin on muutama viikko aikaa, rohkaistuin.

En ole Funky Ladyn vakioasiakas, sillä minun kropalleni löytää kivoja ja sopivia alusvaatteita edullisemmin muualta. (H&M on alusvaatteiden ykkönen.) Nyt kuitenkin oli oikea hetki panostaa - ja vaatia palvelua. Laadukkaat alusvaatteet saavat olon tuntumaan todella ihanalta!

Niin. Silkkipaperiin käärittiin yhteensopivat olkaimettomat rintaliivit ja string-housut sekä pienenpieni salaisuus... Nyt täytyy todeta, että hääprinsessa sisälläni heräsi. Kupliva innostus on vihdoin täällä. Iiiih!





25. kesäkuuta 2012

Kesäyöt

Näin se on takana: vuoden pisin päivä. Tuntuu hurjalta, että taas mennään kohti pimeyttä. Onneksi kesä ja helteet ovat vasta edessä!

Meidän juhannusporukkaa hellittiin aurinkoisella säällä ja kiusattiin hyttysillä. Oli rentouttavaa viettää pitkästä aikaa oikea juhannus kahden Kreikassa purjehtien vietetyn kesäjuhlan jälkeen. Saunoa, grillata, maistella viiniä ja heittää tyhmää läppää. Soudella, lukea lehtiä ja pelata pelejä. Ja niin, aamuyöhön jatkuneet tanssit hulahula-vanteineen ja limbokisoineen sopivat myös juhannusrientoihin. Nimim. polvet mustelmilla.

Vaikka juhannus on keskikesän juhla, tästä se kesä vasta oikeasti alkaa. Ihmiset jäävät pikkuhiljaa lomille. Kaupunki hiljenee. Viimeisiä työasioita hoidellaan ja lounaat syödään terassilla. Vaikka on kiirettä ja paljon asioita hoidettavana (häihin on alle neljä viikkoa, iiik!), stressiä en suostu tuntemaan. On vain liuta kesäpäiviä - sateisia tai paisteisia - putkessa, ja niistä jokaiseen herätään hymyillen.

Tämä on kuitenkin aivan ainutlaatuinen kesä!


(Juhannuksen kuvamateriaalista ainoastaan tämä kuva läpäisee sensuurin. Se siis riittäköön.)

19. kesäkuuta 2012

Maximekkoja

Minuun iski akuutti maksimekkokuume. En ole vilkaissutkaan maksimekkoihin päin viime kesinä, kun niitä on tuputettu joka puolelta (olen kai ajatellut, että kun kerran sitä säärtä saa kerran vuodessa näyttää niin näytetään sitten!), mutta nyt jokin on muuttunut. Ehkä se oli se nainen, jonka näin lounastauolla Kluuvissa, päällään simppeli musta kapea maksimekko ja jalassa matalat sandaalit?


Haussa olisi siis musta maksimekko, mutta kappas vaan, Mangon nettikaupassa oli paljon muitakin maksimittaisia houkutuksia! Että kävisikö tässä sitten kuitenkin niin, että joku herkullinen Aruba-maksimekko täytyy alennusmyynneistä bongata? Vai pitäisikö jättää tämä haaste reissuun? Saattaisi olla suurkaupungin putiikeissa vähän enemmän tarjontaa.


17. kesäkuuta 2012

Taste of Helsinki

Tänä viikonloppuna on saatu nauttia paitsi kesäisestä säästä (tätä sateista sunnuntaita lukuunottamatta) myös hyvästä ruoasta ja viinistä. Historian ensimmäinen Taste of Helsinki järjestettiin kaupungin keskustassa. Kompaktilla alueella oli ihanaa festaritunnelmaa, mutta tuoppi kädessä vaappuvat ja bajamajan kulmalle oksentelevat tyypit puuttuivat. Sen sijaan fiilisteltiin viinilasit käsissä jazzia kuunnellen.

Paikalla oli huippuravintoloita (mm. Demo, Muru ja Juuri) ja pientuottajien myyntikojuja, live-bändi ja tietysti hyviä viinejä. Minä onnekas vielä pääsin VIP-passilla sisään ja vältin jonot! Konseptihan on vallan mainio: kerää eri ravintoloiden kojuista mieleisesi menu! Voi siis valita vaikkapa Murun alkupalat, Smörin pääruoan ja Demon jälkiruoan. Namskis! Väenpaljoudesta ja muikeista hymyistä päätellen tapahtuma ei jää viimeiseksi!



13. kesäkuuta 2012

Superhurahdus & pirteä toppi

Olen saattanut joskus mainita, että vuoden alusta asti olen aloittanut aamuni mehulasillisella, johon on sekoitettu lusikallinen spirulinaa. Väitän, että tämä rutiini on pitänyt minut terveenä. Heti kun jouduin pistämään spirulinan muutamaksi viikoksi tauolle (sitä ei suositeltu syötävän ennen leikkausta), tulin kipeäksi. Näin.

Tänään hain uuden purkillisen spirulinaa ja - hupsista! - kesän ja hyvän mielen sokaisemana hurahdin saman valmistajan smoothie mixiin! Siis jauhesekoitukseen, joka sisältää mm. luomumaca-, luomukaakao- ja gojijauhetta. Niin kovin trendikästä superfoodia! Juu, en odota ihmeitä enkä supervoimia, mutta uskon hyvinvointini olevan tämän kokeilun arvoinen.




Niinpä tässä nyt sitten illan päätteeksi pyöräytettiin (ja kerrankin siis mies ei pitänyt tätä naisten hössötyksenä, vaan oli innolla mukana "sotkemassa"!) smoothiet banaanista, puolukoista, vadelmista, auringonkukansiemenistä ja smoothie mixistä. Hyvää! Niin kauan kuin hurahdukset liittyvät hyvinvointiin, ne sallitaan. (Tietysti siihen rajaan asti, että huijatuksi ei kannata tulla; oma kroppa kyllä kertoo.)

Tämä päivä on muutenkin ollut auringon ja hyvän olon päivä - se päättyi pyöräretkeen huumaavissa kesätuoksuissa auringonkeltaisessa topissa. Ja huomenna ajattelin ampaista lenkille ennen töitä. Se vasta on jotain kaltaiseni supernukkujan päiväohjelmassa.



Ja ai niin, Life-myymälästä ostin myös jo aiemmin testaamiani Raw Bite -patukoita, jotka näyttävät pitkää nenää ällöttäville suklaapatukoille. Kyllä, koko kevään karkkilakko on johtanut siihen, että minun ei tee edes mieli suklaata. Hahaa!



12. kesäkuuta 2012

Hyvää huulille

Löysin tänään aivan vahingossa pakollisia aurinkovoideostoksia tehdessä aivan superihanan huulirasvan! Ystävä osasi suositella ja myyntipuhe tepsi - "väriä ja hehkua antava, hoitava tuote" - ja niin rasva sujahti ostoskassiin.

Täytyy tunnustaa, että minä olen todennäköisesti maailman laiskin huulimeikkaaja. Teini-ikäisenä läträsin kyllä huulikiiltojen kanssa, mutta viime vuosina olen vieraantunut kiilloista. Vihaan huuliin kiinni tarttuvia hiuksia. Jos joskus onnistun aamulla sipaisemaan huuliin jotakin, se "jotakin" jää ensimmäisen vesilasin reunaan enkä todellakaan muista lisätä kiiltoa päivän mittaan. Nyt siis tämäkin pulma on ratkaistu! Huulille hoitoa, joka kaunistaa. Täydellinen kesätuote!



10. kesäkuuta 2012

Häähuumaa, osa 17: The Polttarit

Minun piti viettää reipas ja sporttinen viikonloppu, mutta rakkaat kaasoni pitivät huolen, ettei sellaista vahinkoa sattunut. Minut yllätettiin eilen aamupesuilta ihanan ystävälauman voimin - ja sitten mentiin!

Päivä oli täydellinen. Tottakai se oli. Söin parhaan brunssin ikinä - straight from New York! -, tanssin kirjavissa trikoissa ja pitsihanskoissa (hiusdonitsia unohtamatta!), tein klassikkobiisi New York, New Yorkista oman versioni, otin after ski -tunnelmaa tuoleilla, puhaltelin saippuakuplina menneisyyden Espoon taivaalle, ja vaihdoin korkkarit ballerinoihin, jotta pystyin paremmin pomppimaan. Ja aamuyön tunneilla kömmin ystävän viereen pohkeet krampaten ja hymyillen.

Tämä morsian on siis kai vihdoin oikeasti tuunattu hääkuntoon! Huh huh.






5. kesäkuuta 2012

Juhliin

Lauantaina juhlittiin uusia ylioppilaita. Omista lakkiaisista on kahdeksan vuotta ja se, noh, jos ei nyt järkytä niin ihan pikkuisen kolahtaa ja muistuttaa siitä, että en ole enää mikään teini-ikäinen. Tässä ollaan vastuullisia aikuisia ja sitä rataa.

No, onhan siinä ajassa tietysti ehtinyt tapahtua. Olen ollut viidessä eri työpaikassa, joista kahdessa täysipäiväisesti. Olen suorittanut tutkinnon ja toinen on meneillään. Olen asunut Espoossa, Milanossa ja Helsingissä. Olen kasvanut henkisesti, mutta fyysisesti en juuri ollenkaan. Olen tavannut paljon ihmisiä - joitakin, joista en koskaan enää päästä irti - ja päättänyt ihmissuhteita. Olen ottanut ensimmäisen asuntolainani. Olen matkustellut. Olen saanut paljon, mutta olen myös joutunut luopumaan. Olen hyväksynyt itseni juuri tällaisena. Olen itse asiassa tehnyt aika paljon.

Viime lauantaina juhlimme miehen nuorimman veljen lakkiaisia. Yritin muistella omia juhliani. Todistus oli hyvä, mekko kaunis. Poltin kihartimella posken. Satoi. Molemmat sisarukseni olivat vatsataudissa. Silloinen poikaystävä myöhästyi juhlista. Ja seuraavana aamuna oli aikainen lähtö Ahvenanmaalle B-tyttöjen SM-sarjan peliin - jossa ymmärtäväinen valmentaja peluutti juhlijaa alusta loppuun.

Miten hauskaa onkaan katsoa taaksepäin ja huomata, että joka ikinen asia, jokainen askel, johtaa aina johonkin. Vaikka kaikki ei aina menisikään ihan putkeen, kaikella on jokin tarkoitus - sitä vain ei huomaa juuri sillä hetkellä.




Juhlissa tärkeintä on tietysti juhlan aihe. Mutta kyllä me tytöt ymmärrämme, että yksi parhaista jutuista on juhliin laittautuminen! Viime viikonloppuna päällä persikkainen Soaked in Luxuryn mekko (jonka ostin jo neljä vuotta sitten oman veljeni lakkiaisiin, ja jota olen sen jälkeen lyhennyttänyt) ja jaloissa nudet Pura Lopezit. Ja koska ne seuraavat juhlat olikaan?



3. kesäkuuta 2012

Suklaabrunssilla

Eilen aamu aloitettiin Chjokon suklaabrunssilla! Saatiin lahjakortti joululahjaksi ja sen viimeinen käyttöpäivä lähestyi. Minähän olen ollut koko kevään lähes täydellisessä herkkulakossa ja viime viikon linjaa on kiristetty entisestään, mutta suklaabrunssilla kuitenkin soin itselleni poikkeuksen.

Olihan se kokemus! En suosittele joka lauantaiseksi tavaksi, jos ei halua uusia koko vaatekaappia. Mutta once in a lifetime -juttu ehdottomasti! Tarjolla oli suklaakroisantteja, konvehteja, erilaisia suklaapaloja, kakkuja, macaronseja - ja juomaksi tietysti kaakaota. Huh.

Sen verran herkkulakko vaikutti, että en pystynyt kovinkaan massiiviseen mättämiseen. (Vielä viime jouluna suklaanavalla ei tuntunut olevan minkäänlaisia rajoja.) Miehellä lautanen oli onneksi kunnioitettavampi. Pientä suklaaluksusta!





1. kesäkuuta 2012

Taas mennään!

Näin se on arki pyörähtänyt käyntiin vähän niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Oma pää ei tietenkään koskaan palaa ennalleen ja hyvä niin.

Kulunut viikko on ollut aikamoista rytinää. Kolmen viikon sairasloma luonnollisesti näkyy ja tuntuu työmäärässä. Kalenteri pursuaa. Ja jostain kehitin sitten vuoden ensimmäisen flunssan juuri tähän - enkö voinut sairastua sairaslomalla? Mutta stressaamaan en suostu! Sen lopetin noin kaksi kuukautta sitten.




Tässähän on hirveän monta syytä olla ihan superonnellinen! Kävin viikolla ensimmäisen kerran kuntosalilla - tästä se lähtee! (Tosin flunssan takia tyssäsi kuin seinään.) Töissä on kiireesta huolimatta piristävää. Hääjärjestelytkin etenevät omalla rennolla painollaan. (Jos en minä ole millintarkka, ei tarvitse häidenikään.) Lopputyösuunnitelmani hyväksyttiin. Ja minulla on viimein lupa imuroida ja tehdä kotitöitä. Normaali arki tuntuu oikein mukavalta!

Minä tässä ajattelin elellä seuraavat viikot rennosti seilaillen. Täytän saappaani ja hoidan tonttini, mutta vapaa-ajalla nautiskelen liikunnasta, kavereista ja kaikista ihanista pikkuprojekteista. Lakkailen kynsiä ja valitsen aamulla kenkiä. Ja kasvattelen matkakuumetta!